lauantai 16. maaliskuuta 2024

Taas sitä oppi jotain uutta

Punatulkkukoiras mustilanhortensiassa.
Monenmoista on taas viikkoon mahtunut. Alkukuun plussakeleistä siirryttiin hetkeksi aikaa pikkupakkasille (ja välillä vähän kovemmillekin), minkä ansiosta hanget kantoivat hetken aikaa erinomaisesti. Erään toisen blogin kommenteista luin jonkun kävelleen alppiruusujensa päällä. Minäkin tein saman mutta otin vielä kuvankin todistusaineistoksi. Hassusti kuva vain näyttää siltä kuin jalkani olisi jälkeenpäin photoshopattu hangelle. Käsi sydämellä kuitenkin vannon kävelleeni hangen päällä enkä suinkaan leijuneeni tai varsinkaan yhdistänyt kahta eri kuvaa huijaustarkoituksessa.
Tämä alppiruusu on melkein metrin korkuinen. Nyt siitä näkyy paljon enemmän, kun plussakeli on madaltanut hankea.
Nyt on ollut muutaman päivän taas sen verran tukevasti plussan puolella ja satanut vettäkin, että hanget ovat saaneet kunnolla kyytiä. Etupihan aitakin näkyy taas keittiön ikkunasta, joten sulamista on tapahtunut ainakin parikymmentä senttiä. Vielä on matkaa pälvipaikkoihin, mutta eipä niitä täällä yleensäkään vielä maaliskuun puolivälissä nähdä. Aamulla satoi räntää, joten keli ei kovin houkutteleva ole tänään ollut. Siispä laitetaan tähän väliin pari kuvaa aurinkoiselta (ja hyvin kylmältä) tiistaiaamulta. Karollakin oli tossut aamulenkillä, ettei töppösiä palelisi. Kävelyn jälkeen teimme pikaisen tarkistuskierroksen puutarhassa.
Takapihalla oli jänönen pomppinut. Tuossa kulmauksessa on myös kolme isoa pensashanhikkia. Ovat hautautuneet kokonaan lumeen.
Uusia ilveksen jälkiä ei ole nyt näkynyt, joten jänikset ovat palanneet takaisin maisemiin. Viime viikonloppuna isäntä huomasi illan hämärtyessä rusakon istuvan röyhkeästi takapihalla ja silloin tuli minulle kiire. En ole viime aikoina käynyt lapioimassa jänisverkkoja paremmin esiin ja hangen kantaessa pitkäkorvienkin on helpompi ottaa vauhtia ja hypätä korkeammankin verkon yli herkuttelemaan. Otin riskin enkä hakenut lapiota, vaan kävin penkomassa varaston kaapista muovipussinsuikaleista väkertämäni nauhat. Niillä on onnistuneesti peloteltu satoaikaan rastaita niin marjapensaista kuin luumupuistakin, joten mikseivät ne tehoaisi hetken aikaa jäniksiinkin. Vedin nauhaa niihin kohtiin, mistä jänöt saattaisivat päästä helpoiten verkon yli. Toistaiseksi puput ovatkin pysyneet poissa ja jos hanget madaltuvat tätä vauhtia, nauhat saa pian kerätä takaisin varastoon odottamaan seuraavaa pelottelutarvetta.
Karo esittelee uutta puutarhakoristusta.
Taimipöydillä ei ihmeempiä ole viime aikoina tapahtunut. Sen sijaan tuli opittua taas jotain uutta tuhoötiäisten maailmasta. Olen ainakin kertaalleen, ellen jo useamminkin, ihmetellyt täällä blogissa toissajouluisen amaryllis 'Harlequinin' ikuista lepotilaa. Niinpä päätin tällä viikolla viimein kipata sen ruukustaan ulos ja tutkia sipulin, juuriston ja sivusipulien tilanteen. Vielä ennen joulua sipuli oli oikein pullea ja napakan oloinen mutta mitä pidemmälle aika kului, sitä laihemmalta se alkoi tuntua. Lisäksi kutistuvien kylkien vierestä alkoi näkyä useampiakin sivusipuleita. Tuli mieleen, että emosipulilla on joku hätänä ja se yrittää puskea henkensä hädässä sivusipuleita jatkamaan sukua.
Kahden isomman sivusipulin lisäksi tyvelle oli ilmestynyt minikokoisia sipuleita useampia joka puolelle.
Eläviä juuria näytti olevan jonkun verran mutta heti multien karistelun jälkeen sipulin pohjassa näkyi selvä onkalo. Sampskutti sentään! Aloin kuoria varovasti kuivia päällikerroksia pois samalla käännellen sipulia. Kyljistä löytyi myös selviä syöntijälkiä ja samanlainen onkalo kuin sipulin pohjassakin. Viimeisen kuorikerroksen alta löytyi lopulta oikein hyvinsyönyt toukka, jonka tiputin kuvaamisen jälkeen kannelliseen pakasterasiaan odottamaan rangaistusta.
Toukan tumma peräpää näkyy vähän huonosti, vaikka käsittelin kuvaa kirkkaammaksi ja merkitsin otuksen nuolella.
Nyt näkyy vähän paremmin. Pituutta toukalla oli parisen senttiä, paksuutta reilu puoli senttiä.
Facebookin Puutarhan parhaaksi -ryhmästä sain tiedon, että amaryllikselläni on herkutellut narsissikärpäsen toukka. Saa***in ahmatti! Ensimmäinen ohje oli hävittää koko sipuli, jos siellä vaikka on vielä munia, mutta kun kysyin, uskallanko ottaa yhtään sivusipulia talteen, käskettiin upottaa sipuli 46-asteiseen veteen puoleksi tunniksi. Sivusipuleilla ei ollut vielä omia juuria, joten poistin kahta isointa lukuunottamatta muut ja lykkäsin sählypalloa muistuttavan emosipulin sivusipuleineen umpsukkeluksiin. Vesi oli alkuun 47-asteista mutta ei ollut malttia odotella asteen jäähtymistä. Ei kai se niin tarkkaa ole...
Aikamoiset onkalot, vai mitä? Pohjan reikä meni melkein sipulin kärkeen saakka, kyljessä ammottava onkalo yhdistyi siihen.
Kylvetyksen jälkeen pidin amaryllistä monta päivää kuiviltaan rasiassa vain juuret kosteaan talouspaperiin kevyesti kääräistynä, jotta ylimääräinen kosteus pääsee kuivumaan sipulin sisältä. Tänään viimein ruukutin sen. Laitoin heti sipulin alle pikkuisen lecasoraa, jotta sipuli ei varmasti saisi liikaa kosteutta ja alkaisi mädäntyä. Toisaalta, onhan itse sipulissakin nyt kunnon tuuletusaukot... Jos emosipuli ei kykene enää lähtemään kasvuun, niin jospa se edes antaisi sivusipuleille sen verran voimaa, että saan niistä kasvateltua uuden sipulin. Jatkossa amaryllikset pysyvät kuitenkin turvallisesti sisätiloissa ympäri vuoden!
Kuoriessa paljastui, että 'Harlequin' oli kuin olikin herännyt lepotilastaan. Näinköhän kuitenkaan jaksaa enää lähteä kasvuun, kun tuo alkukin taittui touhun tuoksinassa?
Kerrankin kun noudatin hoito-ohjeita perusteellisesti ja sain amarylliksen sipulin kasvamaan kokoa, niin sitten tuli joku pirun kärpänen pilaamaan koko homman. Montakohan niitä on lennellyt narsissieni kimpussa? Kukkiiko keväällä yksikään narsissi? Ainakaan tuo amarylliksestä löytynyt toukka ei jatka sukuaan. Sen viskasin nimittäin lajinmäärityksen jälkeen leivinuuniin, jossa oli juuri silloin hiillos kuumimmillaan. Tuli varmasti nopea loppu sille otukselle. Jotta reikäinen amaryllis ja ällöttävä toukka eivät jäisi päällimmäisiksi mielikuviksi, laitetaan loppuun iloinen yllätys eteisestä. Kellarissa talvetetuista ruukkutulppaaneista löytyi tänään ensimmäinen kukka.
Pikkutulppaani 'Polychroma' pääsi aukaisemaan ensimmäisen nuppunsa ihan salaa.
Iloa viikonloppuusi!

tiistai 12. maaliskuuta 2024

Puolan henki

Vielä löytyi kuva-arkistojen kätköistä kärhö, jonka historiaa ei ole pengottu tässä blogissa. Kuten otsikostakin helposti voi päätellä, tänään esittelyvuoroon pääsee 'Polish Spirit'.
'Polish Spiritin' on jalostanut kärhönkasvattajana ansioitunut veli Stefan Franczak Puolassa. Kärhön vanhempia ei tiedetä. Veli Stefanista olen kertonut lisää loistokärhö 'Jan Pawel II':n esittelyn yhteydessä (hyppää lukemaan tästä), joten ei hänestä sen enempää tässä yhteydessä. 'Polish Spiritin' esitteli toinen kärhöguru Raymond Evison (The Guernsey Clematis Nursery Ltd.) vuonna 1990 ja tähänpä liittyykin melkoinen tarina.
Vasta avautumassa oleva kukka, nuppu ja vanha kukka samassa kuvassa.
Evison pääsi kesällä 1984 vierailemaan veli Stefanin puutarhassa ja huomasi siellä kärhön siementaimen kasvamassa aitaa pitkin. Vaikka se oli melko runsaskukkainen, isompikukkaisiin kärhöihin mieltynyt veli Stefan ei nähnyt sillä olevan kaupallista arvoa. Evison kuitenkin huomasi sen potentiaalin. Veli Stefan antoi taimen Evisonille kasvatettavaksi ja Evison esitteli lajikkeen hänen suostumuksellaan vuonna 1990 koko maailmalle nimellä 'Polish Spirit'. Niin vaikuttunut hän oli ollut vierailullaan sodasta ja kaikista muista vaikeuksista selvinneiden puolalaisten kansallishengestä. Vain kolme vuotta esittelyn jälkeen kärhö sai Royal Horticultural Societyn Award of Garden Merit -palkinnon ja se on edelleen yhdistyksen suositeltavimpien kärhöjen listalla, joten turhaan ei Evison rahdannut kärhöntainta Puolasta Iso-Britanniaan.
'Polish Spirit', loistokärhö 'Innocent Blush' sekä kelloköynnös syksyllä 2022.
'Polish Spirit' on siitä erikoinen tapaus, että se on alunperin luokiteltu viticella-ryhmään kuuluvaksi, eli tarhaviinikärhöihin (toisen lähteen mukaan arvostettu asiantuntija John Howells esitteli 'P. S.':n kirjassaan 'Trouble Free Clematis The Viticellas' kun taas yhtä tunnettu Victoria Mathews luokitteli sen myöhäisiin isokukkaisiin kärhöihin. Ja sitten kiisteltiin tietysti.). Nykyään 'Polish Spiritiä' pidetään Jackmanii-tyypin kärhönä ja siten osana myöhäisiä isokukkaisia kärhöjä. Vanhemmista kun ei ole tietoa, niin katsantokanta näyttää olevan henkilöstä kiinni. Uudelleenluokittelu on herättänyt kuitenkin jonkun verran keskustelua (ja tekee sitä varmaan edelleenkin). Raymond Evison ratkaisi asian ottamatta luokitteluun sen enempää kantaa: "It proved to be a very good commercial clematis and is now widely grown around the world".
Kukinnan alkuvaihetta 22.8.2023. Nyt ei ole kelloköynnöstä tuomassa lisävihreyttä.
Itse ymmärrän hyvin, miksi 'Polish Spirit' kuuluisi viinikärhöjen sijaan loistokärhöjen joukkoon. Sen kukat ovat minusta selvästi "loistokärhömäisemmät" kuin viinikärhöillä. Kooltaan ne ovat netin mukaan 5-10cm, mutta itse mittasin viime kesänä joidenkin kukkien halkaisijaksi jopa 12cm. Ehkä runsailla sateilla oli vaikutusta kokoon. Suurin osa mitatuista kukista oli 8-10-senttisiä. Kukkien muoto on myös jotenkin täyteläisempi kuin monella viinikärhöllä, varsinkin silloin kun terälehtiä on enemmän kuin neljä. Suomessa kärhöä myydään edelleen tarhaviinikärhönä, varmaan samat vanhat taimilaput ovat maahantuojilla liikenteessä vuodesta toiseen. Ulkomaisilla sivustoilla näkee pikaisen katsaukseni perusteella rinnakkain kumpaakin, eli jompi kumpi on laitettu varsinaiseksi ryhmäksi ja toinen on siinä vieressä suluissa. Minkähänlainen geenitesti pitäisi kärhölle tehdä, jotta saataisiin piste asialle?
Kelloköynnöksen kukka 'Polish Spiritin' rinnalla värivertailussa.
Kärhöllä on syvän violetinsiniset kukat, joissa on aavistuksenomainen violetinpunainen raita. Heteiden ponnet ovat syvän punaiset. Korkeutta pitäisi tulla 3-4 metriä, mutta toistaiseksi se on jäänyt meillä alle kolmimetriseksi. Sen verran vahvakasvuiselta se näin muutaman vuoden tutustumisen jälkeen tuntuu, etten suosittelisi tätä kärhöä ruukkukärhöksi. 'Polish Spirit' tarvitsee tilaa ympärilleen ja kunnon kiipeilytuen.
Kukintaa 9.9.2023. Nuppuja on vielä vaikka miten paljon tulossa.
Vielä loppuun haluan kertoa oman 'Polish Spiritini' tarinan. Olin syksyllä 2020 tuttuun tapaani kiertelemässä alelaareja. 'Polish Spirit' ei ollut listallani mutta koska pari raaskutainta nyt sattui olemaan halvalla myynnissä, nappasin yhden mukaan. Mieluilemiani lajikkeita kun ei ollut vielä löytynyt eikä oikein mitään muutakaan, vaikka useammassa paikassa olin jo kierrellyt. Tyhjin käsinhän ei taimistokierrokselta voinut mennä kotiin. Ensimmäisen talven puolalainen vietti kellarissa ja heti seuraavana keväänä pääsi maahan. Kukkia ei ensimmäisenä kesänä tainnut tulla laisinkaan mutta 2022 oli jo oikein hyvännäköistä meininkiä. 'Polish Spirit' on lunastanut paikkansa puutarhassani ja nyt kun tiedän sen jännittävästä taustasta enemmän, se nousi arvostuslistallani vielä pykälän korkeammalle. 
Kauan eläköön 'Polish Spirit'!

lauantai 9. maaliskuuta 2024

Taimista talvetuksiin

Kevään taimikasvatukset ovat startanneet jo täälläkin ja siemenvarastoja on pengottu ja laitettu marssijärjestykseen. Vielä ei ole kiivain kylvökausi kohdalla mutta ei siihen enää kauaa mene. Maaliskuun aikana kylvövuoroon tulevat ainakin minulla vähintään tomaatit ja moni kesäkukka. Siispä varastot pitää käydä läpi ja tehdä edes jonkinlaista kylvösuunnitelmaa, ettei vain jää joku ehdottoman tärkeä esikasvatettava laji kylvämättä.

Tässä on jo kasvimaan suorakylvösuunnitelmatkin aluillaan.
Hyötykasvien suorakylvöjä ei tarvitse tehdä vielä pitkään aikaan, mutta siemenpusseja on kiva tutkailla ja samalla vähän pohdiskella, mitä sitä laittaisi tänä vuonna kasvamaan. Ja tokihan siinä samalla pystyy vähän laskeskelemaan, kuinka monta esikasvatettavaa kasvia mahtuu suorakylvettävien sekaan. Tämän vuoden uusia kokeiluja ovat vesikrassi ja vihannesportulakka. Kosteudesta pitävälle vesikrassille kokeilen tehdä oman poteron maahan upotettuun isoon ruukkuun heti sadevesisäiliön kylkeen. Siinä ei pitäisi ainakaan kuivuuden vaivata! Portulakan kasvupaikka jäi vielä auki. Herneitä ja erilaisia salaatteja pitää ehdottomasti olla. Nauriit ja porkkanat olisivat hyviä mutta niitä vaivaavat aina jos jonkinmoiset ötiäiset. Sama ongelma on sipulilla ja niiden istukkaita myydään lisäksi vielä aivan liian suurissa pusseissa. Mustajuurta ja palsternakkaa tekisi mieli kylvää jo senkin vuoksi, että saisi vanhaksi menneet siemenet pois. Toisaalta pitkän kasvukauden vaativat lajit eivät ole paras valinta minikokoiselle kasvimaalle. Valintoja, valintoja...
Yrttejä, tomaatteja, chiliä...
Omista siemenvarastoista löytyvät tomaatit pääsevät lähipäivinä kylvövuoroon. Vakiolajikkeet 'Maskotka' ja 'Balkonzauber' saavat kavereikseen aivan uudet kokeilut 'Evakon' ja 'The Amateurin'. 'Maja' on vielä harkinnassa. Siemeniä olisi mutta monen vuoden kasvattelun jälkeenkään se ei ole täysin osoittanut olevansa vaivan arvoinen. Vai laittaisiko niitä kasvamaan ruukun sijasta maahan? Äidiltäni sain lisäksi luumutomaatti 'Romaa' ja kirsikkatomaatti 'Cereza Amarillaa' kumpaistakin yhden taimen, 'Vilmaa' ja amppelitomaatti 'Tumbling Tom Rediä' on tulossa myöhemmin. Lapset kylvivät mummolassa itselleen kirsikkatomaatti 'Aztekia', mutta ne menevät lasten itsensä hoidettavaksi hiekkalaatikon luokse. Tai ainakin se on suunnitelmana, saa nähdä, mikä on lopputulos.

Toisen muksun kaksi 'Atztekia' pilkistelee mullasta anopilta saatujen santunlehtien seurassa.
Pilvinen sää on vain laittanut jäitä kylvökipinän kourissa kipristeleviin sormiin, sillä jo itäneidenkin taimien kasvu tyssäsi kuin seinään. Kun sääennusteissakaan ei näkynyt aurinkoisempaa säätä, piti viritellä kasvilamppu taimien avuksi. Ei se aurinkoa korvaa, mutta on sentään tyhjää parempi. Varsinkin chileistä huomasi heti, kuinka lisävalo piristi niiden kasvua. Maustepaprika 'Lombardo' jurottaa edelleen, mutta ehkä sekin vielä virkistyy. Se joutui olemaan vähän turhan pitkään siemenkuorensa sisällä jumissa ja sitten kärsi vielä meillä jyllänneen noron takia muutaman päivän kastelemattomuudestakin. Taimi on hengissä mutta kovin ruipelo ulkomuodoltaan. Jos se ei jaksa lähteä reippaampaan kasvuun, taidan turvautua kesän kynnyksellä taimiston valikoimaan.
Kumpikin 'Hungarian Yellow Wax Hot' alkoi puskea ensimmäisiä kasvulehtiään heti kasvilampun alle päästyään ja tomeroitui muutenkin selvästi. Lombardonruipelo takana oikealla.
Toinen norosta (tai siis sen takia unohtuneesta kastelusta) kärsinyt kylvös oli kuukausimansikka. Yksi taimi ehti juuri itää ja ihme kyllä näytti vielä selvinneenkin. Muutaman päivän päästä se kuitenkin nuupahti lopullisesti. Kippasin loput pussinpohjat samaan ruukkuun ja odottelen, josko sieltä itäisi joku taimi. Sellerikylvös mietitytti, sillä olin odotellut siementen itämistä jo pari viikkoa. Onneksi pari päivää noron jälkeen ensimmäiset vihreät alut pilkistelivät mullasta ja sen jälkeen taimia on noussut tasaiseen tahtiin. Nyt voisi riittää, sillä tuossa määrässä on jo useampi taimi hukkavaraakin.

Mukulasellerit näyttävät itävän oikein hyvin, siementen parasta ennen -päiväys oli 12/2021.
Kevättalvella alkaa tehdä mieli jotain tuoretta naposteltavaa leivän päälle. Kaupan ruukkusalaateista ja -yrteistä saa hieman pidempään satoa, kun ne istuttaa isompiin ruukkuihin tai edes laittaa ikkunalaudalle johonkin purkkiin ja muistaa kastella. Valitsen aina hevi-osastolta sen salaatin, jolla on parhaimman näköinen juuristo. Vielä tässä vaiheessa kevättalvea en viitsi säilytellä salaatteja kesään saakka, mutta jos kuukaudenkin verran saa niistä lisäsatoa, se on minusta vaivan väärti. Yhden keräkaalin kannankin laitoin vesimukiin, kun huomasin sen tehneen minikokoisia juurennysiä. Ei mennyt kuin pari päivää, kun kaali lähti kasvattamaan vartta ylöspäin. Nuppuja sen latvaan viimein ilmestyi ja sitä myöten pituuskasvu päättyi, mutta siihen mennessä ennen olin jo kerännyt muutaman kourallisen pieniä kaalinlehtiä salaatinjatkeeksi. Pari päivää sitten laitoin herneitä itämään ja oikeastaan voisi laittaa myös sinapinsiemeniä ja jotain muutakin versotettavaa tulemaan.
Keittiön vaihtuva salaattikokoelma: vasemmalla ruustinnan salaatti, keskellä rucola, oikealla vähän vanhempi frisee.

Esikasvatusten lisäksi talvetukset vaativat ajoittain huomiota. Eteisessä ja vierashuoneen ikkunalla talvehtivat pelargonit leikkasin viikko sitten. Perusjampat talvehtivat taas mainiosti ulkoeteisessä mutta niiden sekaan laitetut 'Appleblossomit' näyttivät kehnommilta. Hengissä ovat kaikki mutta varsinkin lähempänä ikkunaa olleet kaksi yksilöä olivat ilmeisesti kärsineet kylmyydestä. Muiden keskellä sisäseinän vieressä oleva puska oli selvinnyt parhaiten, vaikka sen talvehtimispaikka oli samalla koko joukon pimein. Sen sijaan vierashuoneen ikkunalla talvehtinut 'Appleblossom' oli sen verran vehreä, että siitä sai leikattua useamman pistokkaankin.
Vierashuoneen 'Appleblossom' leikkauksen jälkeen. Seurassa viime joulun (punainen suojaruukku) ja toissa joulun (valkea ruukku) amaryllikset.
Amaryllisten kanssa en vain tunnu onnistuvan sitten millään. Viime kesän mukavasti kokoa kasvatellut ja syksyllä sopivaan aikaan lepotilaan vaipunut 'Harlequin' ei suostunut heräämään omin avuin eikä kastelemalla. Ainoat vihreät elonmerkit tunkivat pienistä sivusipuleista, joita emosipuli oli salaa kasvatellut juurelleen, ja nekin kuihduttivat jo lehtensä. Tykkäsi emosipuli mitä tahansa, aion seuraavaksi kaivella kaikki sivusipulit esille ja katsoa, olisiko niillä omia juuria. Yhden tai pari isointa voisin ottaa erilleen ja kokeilla, pääsisikö niiden kanssa helpommin yksimielisyyteen sopivasta kasvurytmistä. Jos yhdelläkään ei ole omia juuria, jätän isoimman emosipuliin kiinni ja poistan loput häiriköimästä. Aina ennen amaryllisten jatkokasvattelu on tyssännyt sipulin mädäntymiseen, jolloin on ollut helppo viskata kokeilu kompostiin. Tällaiset prinsessa ruususet sen sijaan saavat taisteluhaluni heräämään. Tämän tarhurin kanssa kun ei yksi jääräpäinen kukkasipuli pelleile!
Afrikansinisarja heräsi ihan omin avuin ja oikeastaan jopa pikkuisen etuajassa.
Onneksi ihan kaikkia ei tarvitse väkisin herätellä. Parin vuoden kellaritalvetuksen jälkeen päätin talvettaa afrikansinisarjan taas eteisessä, kun epäilin kellarin olevan sille kuitenkin liian kylmä. Sattumaa tai ei, niin kellaritalvetuksen jälkeen kukkia ei ole tarvinnut ihastella, vaikka talvehtiminen muuten on onnistunutkin. Eteisessä sinisarja päätti nukkumisen riittävän nyt ja puski vauhdilla reippaaseen kasvuun. Jos tästä seuraa edes yksi kukkavana, olen hyvin iloinen ja sinisarja saa jatkossakin talvehtia eteisessä. Jos taas kukkia ei edelleenkään tule, taitaa olla syksyllä primadonnan lähtö lähellä. Ei se niin kaunis viherkasvina ole, että sen vuoksi viitsisin sille talvetustilaa uhrata.
Kellarista haetut tulppaanit 'Polychroma' ovat lähteneet hyvään kasvuun.
Syksyn alesipuleista pikkutulppaanit olivat pisimmällä kasvussaan, joten toin ne joitakin päiviä sitten kellarista eteiseen. Sen verran alkaa tuntua jo pullistelua lehtien välissä, että pian pääsen ihastelemaan tulppaanien kukintaa. Pitää hakea viikon sisällä myös hyasintit ja krookukset kellarista. Jospa joku niistä kukkisi sopivasti pääsiäisenä. Kevät on täällä niin lyhyt, että sitä on kiva vähän pidentää näillä kellarikasvatuksilla.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2024

Koska kukkii? -haaste

Haastepostauksia on tullut naputeltua nyt erityisen ahkerasti, mutta sehän ei haittaa mitään. Tällä kertaa vain laitetaan liikkeelle ihan omasta ideamyllystä syntynyt haaste, joka lähtee kiertämään nyt kolmatta kertaa. Eikös sitä voi jo silloin alkaa kutsua jokakeväiseksi perinteeksi? Haasteessa on ideana valita muutamia puutarhan kevätkukkijoita, joille veikkaa kukinta-aikaa. Sitten vain seurataan loppukevään ajan lumien sulamista ja piippojen ilmestymistä ja katsotaan, kuinka hyvin arvaukset pitävät paikkansa. Voit valita sipulikukkia, perennoja tai puuvartisia, luonnonkasvejakin. Valitsemiesi kasvien pitää olla vielä lepotilassa ja mieluusti hangen allakin, jos sellaista sattuu omassa pihassa olemaan, jotta arvaaminen ei olisi liian helppoa.

Tintit ja punatulkut kukkivat naapurin lintulaudalla. Nyt niitä pääseekin hyvin kyttäämään.
Meillä hankia riittää ja lumen alta löytyy vielä varmasti paksu kerros routaakin. Tänä keväänä marssijärjestys taitaakin olla lumet ensin, sitten routa ja vasta viimeisenä piipot, kun parina aiempana roudattomana talvena piipot ovat puskeneet esille jo ennen kuin lumet ovat sulaneet päältä pois. Toisaalta paksun hangen alla sula pohjamaa on saattanut sulattaa routaa alhaaltapäin talven aikana, jolloin vain ihan pintamaa olisi jäänyt jäiseksi. Pinnassa joka tapauksessa on routaa sen verran, että rautalapio siihen kilahti, kun hankikylvöille kävin kuukausi sitten kuoppaa kaivamassa. Kevään säistä sitten riippuu, miten nopeasti maa sulaa siihen pisteeseen, että kasvit jaksavat lähteä nousemaan.

Plussakelit sulattivat lunta ehkä peräti viitisentoista senttiä. Saman verran piti lapioida ajotieltä sohjoa penkan päälle.
Roudan takia taidan laittaa pikkuisen ylimääräistä veikkauksiini. Ennustan pälvipaikkoja löytyvän huhtikuun puolenvälin paikkeilla, joten ensimmäinen kevätkurjenmiekka kukkii 28.4. Kukkaan virittyvät ensimmäisenä juuri ne, mitkä ovat nyt tuon ylläolevan kuvan jättikinoksen alla. Uskokaa tai älkää, mutta niin siinä vain yleensä käy. Kunhan aurinkopenkin ja kivikkorinteen rajalla nököttävästä "hiidenkivestä" alkaa huippu näkyä, se sulattaa vauhdilla lunta ympäriltään. Toki osuutta on myös sillä, että tuosta kulkuväylän vierestä tulee lapioitua ahkerasti kinoksia matalammiksi heti kun vain on joku kohta, mihin sitä lunta saa helposti läjitettyä. Kivetty pihatiekin kerää hyvin lämpöä ja auttaa sulattamisessa. Hyvä paikka kevätkukkijoille siis. Syksyllä muuten istutinkin kiven ympärille kivikkorinteen puolelle kevättähtiä, heinätähtiä ja lisää kevätkurjenmiekkoja. Pieni mahdollisuus on siis myös sille, että joku viime syksyn uusista istutuksista ehtiikin vielä aiemmin kukkaan.
Vanhat 'Harmonyt' ovat yleensä luotettavasti ensimmäisten joukossa kukassa.
Samoihin aikoihin kevätkurjenmiekkojen kanssa voisi löytyä ensimmäisiä kukkivia kevätsahrameita. Ne kukkivat tänä keväänä 29.4. Harmillisen usein huhtikuun lopussa tuntuu olevan joku minijääkausi, mikä hidastaa kaiken kasvun ryömintävaihteelle. Mutta ehkä sellaista ei tänä vuonna tule lainkaan eikä myöskään toukokuista takatalvea. Tähtisahrameilla on otollinen paikka 'Kuntala'-luumun juurella, josta lumi sulaa aikaisin pois. Siinäpä on hyvä tähtisahramien kasvaa kukintakokoon ja odotella ensimmäistä aurinkoista päivää kukkiensa aukaisemiseen.
Tähtisahrami 'Barr's Purple' on meillä ensimmäisenä kukassa.
Perennoista mukaan kukkakisaan lähtee esikko. Ensimmäinen esikonkukka aukeaa vasta 7.5. siitäkin huolimatta, että esikot tekevät usein jo syksyllä nuppuja valmiiksi odottamaan kevättä. Routainen maa saa kuitenkin ne pysyttelemään tiukasti supussa ja odottamaan parempia aikoja. Saman tekee tarhakylmänkukka, vaikka sillä onkin pörröinen turkki suojanaan. Tarhakylmänkukat aukovat ensimmäisiä kukkiaan tänä keväänä vasta 13.5.
Siemenkylvöksen suloinen tarhakylmänkukka. Kivikkorinteen valkoinen aloittanee kuitenkin tätä ennen kukintansa.
Viimeisenä kukkii tulppaani. Takapihan lummetulppaani 'Concerto' on ollut meillä yleensä tulppaanikauden aloittaja, joten eiköhän se tänäkin vuonna ole ensimmäisten joukossa. Toinen nopea on tulitulppaani 'Exotic Emperor', mutta niitä en ole istuttanut vuosiin uusia. Jos vanhat sipulit jaksavat vielä kukkia, ne voivat olla myös kärkikahinoissa. Tuskinpa routa enää toukokuussa hirveästi hidastaa tahtia, joten ensimmäisiä konserttoja tai keisareita ihaillaan suunnilleen normaalin aikataulun mukaisesti 15.5.
'Barr's Purplet' ovat jo lakastuneet, kun 'Concertot' pääsevät vauhtiin.
Haastan mukaan kevään kukintaa arvailemaan seuraavat, pidemmältä tai lyhyemmältä tauolta hiljattain palanneet blogit:
Tuplasti Terapiaa

Säännöt: Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, että kasvi on vielä lepotilassa. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen (tai kuukausien) päähän. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut normaalikeväästä poikkeavat viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.
Sivupihalla ei ihan hetkeen kukintaa nähdä.
Onnea arvailuun!

lauantai 2. maaliskuuta 2024

Kuusi kuvaa kesästä

En malttanut pidempään odotella haastamista, vaan nappasin tämän Tuplasti terapiaa -blogin kesäisen haasteen oma-aloitteisesti käsittelyyn. Johan se pian uusi kesä puskee päälle, kun ollaan jo vihdoin maaliskuussa! Yritin valikoida ennen julkaisemattomia kuvia mutta antakaa armoa, jos joukkoon eksyi joku vanha otos.
Lemmikit ja keto-orvokki.
Alkukesällä lemmikit kukkivat takapihalla valtoimenaan. Levittäytyvät ne kyllä muuallekin, mutta se ei minua hirmuisesti haittaa. Kesäkuun alussa moni kasvi on vasta heräilemässä, joten runsaille kukkamerille on tilausta. Ainakin kukkakärpäset ja kimalaiset tuntuvat viihtyvän hyvin lemmikkikasvustoissa, varmaan siis erakko- ja tarhamehiläisetkin. Olen alkanut suosia enemmän valkoista lemmikkiä, sillä se pysyy matalampana ja jää siten ränsistyttyään paremmin muiden kasvien sekaan piiloon. Aina sekaan eksyy kuitenkin myös sinisiä, joita sitten kitken ainakin osittain pois ennen kuin ehtivät siementää. Yritin kitkeä muutenkin viime kesänä vähän tarkemmalla kädellä lemmikkejä vähemmäksi, sillä kukkineiden kasvustojen siistiminen on aivan älytön urakka. Vähemmälläkin kasvimäärällä saisi varmasti näyttävät lemmikkimeret. Kolmen kuukauden kuluttuahan sen jo alkaa nähdä, tuliko tehtyä hyvä ratkaisu vai hirmuinen virhe. Kuvan orvokki sai jäädä kukkapenkkiin. Se ei muita kasveja olemassaolollaan häiritse ja kukkii alkukesästä talven tuloon saakka.
Kivikkorinne kesäkuun puolenvälin tienoilla.
Muuten puutarhamme on ehkä parhaimmillaan myöhemmin kesällä mutta kivikkorinteen loistokkain aika on kesäkuussa. Sammalleimujen ja kangasajuruohon kukinta-aikaan kukkii myös mm. patjarikko, amerikanvuokko (vasta pieniä taimia, eivät erotu kuvassa), sinilemmiö, päivänkakkarat ja muutama matalampi maksaruoho. Tänä kesänä suunnitelmissa on vihdoin vähentää nurmikkoa rinteen juurelta ja istutella sen tilalle lisää maanpeitekasveja. Tai siis ainakin siinä tapauksessa, että syksyllä juurtumaan laitetut taimet selviävät hyvin talvesta. Rinteen alaosa on sen verran karu ja kuiva paikka varsinkin hellekesänä, että sinne on parempi istutella suoraan hyvin juurtuneet kasvit kuin vasta reposteltuja pikkutaimia.
Kesäistä kokkausta ja samalla vaivalla sapuskaa pariksi päiväksi.
Syödä pitää kesälläkin ja silloin kun sää sallii ja isännällä on aikaa, ruokaa tehdään grillissä tai nuotiopaikalla. Ulkona tehty ruoka vain maistuu paljon paremmalta kuin hellalla kokattu! Kuvassa muurikkaan on tainnut päätyä kanan rintafileepaloja, porkkanaa, kaalia, paprikaa, lanttua ja sipulia. Välillä kasviksetkin suikaloidaan ohuemmiksi, jotta niille riittää ihan vain nopea pyöräytys kuumalla muurikalla, mutta tuossa vedettiin mutkat suoriksi ja istuskeltiin mieluummin nuotiopaikalla kuuntelemassa herkullista tirinää kuin nyhrättiin keittiössä sipeltämässä vihanneksista julienne-suikaletta. Aika usein olemme kipanneet tuontyyppiseen sapuskaan aivan kypsennyksen loppuvaiheessa myös nuudelia tai lisänneet nuudelit sitten kun suurin osa alkuperäisestä ruuasta on syöty ja jämistä pitää saada jatkettua perheelle vielä yksi ateria. Ruuanlaittokuva edustakoot myös niitä satoja muurikkalettuja, mitä viime kesänäkin tuossa paisteltiin.
Erään sadekuuron jälkeen katot höyrysivät.
Sadekuvia olisi saanut vaikka miten monta viime kesältäkin mutta ne masentavat näin harmaana päivänä. Niinpä kaikkia viime kesän sateita pääsi edustamaan yksi aurinkoisena päivänä yllätttänyt kuurosade, joka sai auringon lämmittämät katot höyryämään. Oli aika hieno näky, kun kadun pään joka ikinen katto höyrysi hetken aikaa ja taisipa höyryä nousta vähän asfaltistakin. Naapuritalojen kuvia kun ei viitsi blogissa julkaista, niin laitetaan vain kuva oman autotallin katosta.
Pensasryhmä ei ole päässyt kovin usein kuviin. Tässä hanhikit ja mustilanhortensia kukkivat komeimmillaan.
Vaikka pensasryhmän pikkujasmikkeet ovat viihtyneet huonosti ja talvehtivat miten sattuu, ovat pensashanhikit ja mustilanhortensia ottaneet tilan tehokkaasti haltuunsa. Kumpaakaan en ole leikannut vielä kertaakaan kunnolla mutta tänä keväänä voisi jo tarkistaa, ovatko hanhikkien vanhimmat oksat alkaneet ränsistyä ja tarvittaessa napsia huonokuntoisimpia pois. Mustilanhortensialle suunnittelin viime kesänä pientä runkojen esille ottoa, jotta sen alle levinneet idänsinililjat ja 'Otson Karkki' -puolukat tulisivat paremmin esiin. Siirsin viime kesänä yhden kuolleen pikkujasmikkeen tilalle nietospensaan, joka voisi myös innostua levittäytymään hortensian alle, jos hortensian alimpia oksia vähän kurittaisi.
Loistokärhö 'Voluceau' ja syyshortensia 'Prim White' ihastuttavat patiolla elokuussa. Muita selittelyjä tämä kuva ei kaipaa.

Kuusi kuvaa kesästä -haaste:
-julkaise kuusi kuvaa viime kesältä
-aihe on täysin vapaa
-haasta muita vastaamaan

En ole pysynyt yhtään kärryillä, kuka olisi haasteeseen jo osallistunut tai haastettu, joten taidan jättää tällä kertaa haastamisen väliin. Jos et ole osallistunut, niin voit napata tästä haasteen itsellesi.

Iloista maaliskuuta!

tiistai 27. helmikuuta 2024

Vain kolme kuvaa kuukaudessa: helmikuu

Kristiina K:n blogissa pyörii tämän vuoden ajan haaste, jossa julkaistaan joka kuukausi kolme kuvaa. Jokaisen kuvan aiheen tulee alkaa sen kuukauden alkukirjaimella, eli nyt helmikuussa H:lla. Tässäpä omat haastekuvani.

Ensimmäisen kuvan aihe oli selvä jo melkein helmikuun alussa. Hiljaiseloa viettäneet talvilinnut ovat alkaneet pitää ääntä ja erityisesti HARAKAT ovat meillä aktivoituneet. Tässä on pyörinyt säännöllisesti noin viiden harakan parvi mutta aika usein vain kaksi lintua mahtuu yhtä aikaa samaan valotolppaan. Kun seuraava tunkee sekaan, ensimmäiset lehahtavat tiehensä.
Harakkakaksikko tähystämässä.
Kahden muun kuvan sisältöä piti miettiä paljon enemmän. Hanget olisivat olleet suorastaan luvattoman helppo kohde. Yhtä helppo kuin talvi tammikuussa, mutta enhän minä sellaiseen tyydy! Niinpä toisesta kuvasta löytyy HELPOTUS. Hankien ollessa korkeimmillaan ja noron kaameimmillaan, oli naapuri laittanut someen kuvan ilveksen jäljistä heidän takapihallaan. Heti hälveni huoli hyppivien hedelmäpuutuholaisten hääräämisestä. Heh. Kun kunto salli, kävin minäkin katsomassa, näkyisikö ison kissan jälkiä meidän tontin liepeillä. Ja näkyihän siellä selvät jäljet, vaikka hieman räntää olikin jo ehtinyt sataa päälle. Kaikki jänösten moottoritiet sen sijaan ovat hävinneet eikä niitä näkynyt vielä tänäänkään, kun kävin tarkistamassa maisemat. Jospa kaikki puput olisivatkin näiltä seuduin päätyneet mirrin murkinaksi.
Siellä se tupsukorva on tallustanut, lähimmillään vain viitisen metriä tontin reunasta.
Kolmanteen kuvaan päätyi HARMAA. Helmikuu on ainakin täällä usein aika pilvinen kuukausi ja siksi tammi- ja maaliskuuhun verrattuna harmaa. Nyt on ollut vielä monta päivää plussalla, mikä on muuttanut kadut harmahtavaksi loskamössöksi niiltä osin kun asfaltti ei vielä näy läpi. Tälläkin hetkellä taivas on paksun harmaan pilven peitossa. Rehellisyyden nimissä on kyllä myönnettävä, että myös maaliskuussa on usein samanlaista säätä, mutta ehkä silloin lähestyvä kevät ja lisääntyvät taimimäärät saavat sen tuntumaan vähemmän harmaalta.
Kaikkea helmikuun harmautta päätyi edustamaan koivun pinnalla kasvava jäkälä (sormipaisukarvetta, luulisin?).
Helmikuu vetelee viimeisiään, enää pari päivää jäljellä. Sitten alkaa täälläkin viimeinen talvisempi kuukausi ja vihdoin kunnon kevään odotus.

sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Tautista taimitouhua

Olipahan vuosisadan viikko, varsinkin sen loppupuolisko! Kovista pakkasista sentään päästiin, kun lämpötila kääntyi täälläkin tukevasti plussan puolelle. Ei se vielä hankia ole silmissä vajuttanut, varsinkaan kun eilen illallakin taisi sataa useampi sentti uutta päälle. Viime aikoina on kuitenkin ollut vähän muuta "aktiviteettia" päällimmäisenä mielessä.
Jo kunnon taimiksi ehtineet timjami, basilika ja lehtikaali eivät parin päivän kastelemattomuutta säikähtäneet.
Lapsi toi nimittäin koulusta noroviruksen ja siinä sitä menikin muutama päivä potiessa (VAROITUS HERKKÄVATSAISILLE, hypätkää suoraan seuraavaan kappaleeseen). Alla oli jo ennestään parin viikon katkonaiset yöunet isännän ja lasten flunssien takia ja kun olisi ollut ensimmäinen ehkä jopa hyvin nukuttu yö, lapsi alkoi yrjötä kirjaimellisesti pitkin seiniä. Piti yksi lattialistakin irrottaa siinä unenpöpperössä, jotta sai siivottua kaiken pois. Reilu vuorokausi siitä tauti alkoi isännällä ja minulla. Vatsataudit ovat tähän saakka vältelleet minua mutta noro oli toista laatua. Kävin perjantaina halaamassa pönttöä seitsemän tunnin aikana melko tarkasti puolen tunnin välein ja kuumeenkin vielä sain siihen kiusaksi. Illasta tahti onneksi harveni mutta silti itselläni tuli varmasti triplattua koko tähänastisen elämäni aikana kertyneet oksennuskerrat. Ja tietysti koko perhe sai myös sen toisen vatsatauteihin liitetyn, vessaa usein vaativan oireen. Siis lystiä koko rahan edestä yksivessaisessa taloudessa ja välillä piti ihan miettiä, kumpaa päätä tähtää ensin pöntölle vai ottaako varmuuden vuoksi ämpärin syliin. Kuopus ei moista osannut keskellä yötä edes ajatella ja siinä sitä olikin siivoamista, kun ykä yllätti kesken istunnon. Vaikka pahimmat oireet olivat jo lauantaihin mennessä itseltäni väistyneet, olo oli niin hutera ja väsynyt, että sängyssä pötkötellessä meni sekin päivä. Noro kiilasikin kertaheitolla inhottavuuslistan kärkeen kaikkien sairastamieni tautien joukossa. Isot jaksuhalit niille, joiden perheessä noro tai ihan mikä tahansa muu vatsatauti on jokavuotinen vieras! Tämä oli meillä ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen kerta.
Melkein kaikki pandamonniset iltapalalla. Montako löydät?
Se siitä, nyt on taas turvallista lukea. Sen verran parin päivän potemisesta tuli seurauksia, että kylvökset ja taimet eivät olleet päällimmäisinä mielessä. Nyt todella punnitaan kasvusammalen kosteudenpitokyky, sillä olin hoitanut pienten taimien ja kylvösten kastelun toistaiseksi vain suihkepullolla, etteivät ruukut pääsisi liian märiksi. Tänä aamuna tarkistuskierroksella joka ikinen ruukku oli pinnasta rutikuiva. Vasta itämään lähtenyt salaattikylvös oli melko nuupahtanut ja juuri ennen noroa ilmestynyt minikokoinen kuukausimansikan taimi näytti kuolleelta. Yksi maustepaprika 'Lombardo' ehti myös kellahtaa pitkin pituuttaan, mutta kumpikin chilin taimista oli vasta lähtenyt lurpottamaan lehtiään.
Toinen 'Hungarian Yellow Wax' -chileistä on vielä lehdet nuupallaan mutta toinen virkosi nopeasti.
Pari tuntia kastelun jälkeen osa salaatintaimista on vironnut ja surkeampi chileistäkin on ehkä parempaan päin. Toinen 'Lombardoista' taitaa selvitä ja yllättävää kyllä, myös se minikokoinen kuukausimansikka oli nostanut itseään pystympään, vaikka näytti jo täysin menetetyltä tapaukselta. Ihmeen kestäviä pienetkin taimet ovat! Sen verran pitkällä kevät jo on, että tuskin kylvän uusia paprikan tai chilin taimia menetettyjen tapausten tilalle. Ne eivät kuitenkaan ehtisi kunnolla tehdä satoa avomaalla. Sellerikylvöstä seurailen vielä viikon verran ja jos ei ala yhtään tainta näkyä, kylvän niitä lisää. Kuukausimansikoille ei periaatteessa olisi niin tarvetta mutta kun siemeniä nyt sattui olemaan, niin käytetään ne pois. Sen verran pitkään ensimmäistäkin tainta odotettiin, että taisi olla itävyys heikentynyt jo muutenkin, joten sama tyhjentää koko vanha pussi loppuun.
Muovihupun alla juurtumassa olleet timjamin pistokkaat taisivat selvitä. Kolmas niistä kuoli jo aiemmin. Saa nähdä, kuinka saman hupun alla olleelle sellerikylvökselle käy.
Jänistuhojen takia onneksi huoli on vähän hälventynyt. Naapuri nimittäin oli löytänyt omalta takapihaltaan ilveksen jäljet ja mitä todennäköisimmin kissapeto on meidänkin tontin läheltä käynyt saalista katsastamassa. Ikkunoista ei meidän pihalla näkynyt sen enempää ilveksen kuin jäniksenkään jälkiä. Tänä talvena on kuulemma ollut paljon ilveksiä ja niitä on eksynyt ympäri Suomea pihoihinkin. En olisi kuitenkaan ensimmäisenä uskonut, että ne tulevat täälläkin näin lähelle asutusta ruuan perässä.
Pelakuita sen sijaan ei parinkaan viikon kastelemattomuus häiritse. Niitä voisikin nyt leikata, kun Matin päiväkin on jo ohitettu.
Hyvää hiihtolomaa niille, joilla se jo alkoi! Pysykäähän terveinä! Täällä päin lomaillaan vasta viikon kuluttua.